Näin unta: taatto taivahan Mun istuimelleen liittää, Ja ympärilläin enkelit Mun värssyjäni kiittää. Ma makeisia maistelen Ja suurta olutsarkkaa, Jost' usein paavin maljan juon; Ei maksa tuo niin markkaa. Mut ikävät mun hyvin on, Ma soisin olla maassa; Jos en ois taivaan valtias, Niin oisin hornan haassa. "Sa pitkä enkel Gabriel Voit maahan siivin soutaa, Mun kalliin Walter ystäväin Saat kohta tänne noutaa. "Hänt' älä etsi luennoilt', Vaan viinibodegasta; Äl' etsi emäkirkoista, Vaan kappelista vasta." Niin enkel itsens' sonnustaa Ja lentää läpi luoman, Ja löydettyään ystävän Tuop' ylös rakkaan kuoman. "Niin, kuoma, taivaan valtias Ma olen ynnä maankin! Sit' olen aina saarnannut, Ett' oivan viran saankin. "Ja ihmetöitä yhtenään Saan maalimalle luoda! Voin huvikses nyt tuommoisen Pääkaupungille suoda. "Kaikk' katukivet järkiään Nyt pitää halki entää Ja osteri, niin raikas, suur, Jok' ainoasta lentää; "Sitruunanneste tuoksuinen Kuin kaste maata peittää Ja sade katukuoppihin Vain Rheininviinaa heittää." Pääkaupunki nyt riemuitsee Ja syömingeihin rientää; Senaatinherrat ränneistä Jo lakkii viinilientä. Ja runoniekat nektariin On moiseen melkein kuolla! Ja luutnantit ja vänrikit Kaikk' alkaa teitä nuolla. Nuo luutnantit ja vänrikit On miestä sukkelinta, He tuumivat: ties, koska taas Näin halp' on viinin hinta.

Me kuljimme vaunuissa kahden

Me kuljimme vaunuissa kahden Yön seljässä pimein päin; Ja armaasti vierisi aika Kuin lasten leikkiväin. Mut annas aamu kun koitti, Niin väliimme – lempo ties Kuin – kömpinynnä on Amor, Tuo sokea matkamies.

Kun kerran tulet vaimoksein

Kun kerran tulet vaimoksein, Niin hätäkös sun olla, Sull' aikas ilonhyörinää On, niinkuin korennolla. Ja kun sa haukut, pauhailet, Ma kärsin sen kuin vanki; Mut ellet kiittäis värssyjäin, Niin erot kohta hankin.

Sun valkeille olkapäilles

Sun valkeille olkapäilles Saan pääni painaltaa, Ja varkain kuunnella, minne Sun sydämes kallistaa.

Nyt ratsasrykymentti

Nyt ratsasrykymentti Jo ryskää tännekin, Ja huomenn' aikoo heittää Mun kulta armahin. Ja jos mun huomenna heität, Niin lienet tänään mun, Ja sulossa syleilyssäs Sen sulommin uneksun. Nyt ratsasrykymentti Jo ryskää paluullen; Ma tässä, kulta, sulle Tuon ruusuvihkosen. No nuopas kelpo kestit! Tuo maamme rasitus! Ja sydämessäsikin Ol' oiva majoitus.

Mut kastraatit ne voihkii

Mut kastraatit ne voihkii, Kun läksin ma laulamaan; Ne voihkii ja ne oihkii: "Sa laulat niin karkeaan." Niin alkaa laulun oivat Nuo äänöset pienoiset, Kuin kristalli ne soivat, Nuo hienot ja vienoiset. Ne laulaa lemmenvaivan Ja lempivän hekkumaa; Ja naiset itkuun aivan Tuo taidenautinto saa.

Страница 6 из 6

Назад 1…5 6Далее