Загрузка...

AI-разбор доступен после входа

Суть книги, пересказ, главный конфликт, ключевые идеи, вывод, кому полезна, главные темы, персонажи и цитаты можно получить после входа в BookRa.

auto_awesomeПолучить AI-разбор

О книге

Дата написания1970-01-01
Язык книгиfi
Возрастное ограничение0+

Читать онлайн

Страница 14 из 14

Merkkitulet pian kaikilla vuorilla palavat!

HANNA.

Sinä, Yrjö? Sinä!—Ei! Ei!

Kuuluu lähenevää melua. Rientää nopeasti sulkemaan peräoven ja vääntää sen lukkoon. Melu menee ohi.

Pakene!—Pian!—Mennään täältä! Täällä ei ole ketään!

Tahtoo vetää hänet sille ovelle, josta rouva Lindh oli tullut.

YRJÖ.

Aion vastata teostani.

HANNA.

Sinä, Yrjö? Voi, miksi sinä sen teit?

YRJÖ.

Siksi, että se oli tehtävä.

Tekee liikkeen, niinkuin hänen olisi täytynyt vapautua jostakin, joka puristi.

HANNA. Mutta ei sinun, ei sinun! Enhän minä voinut aavistaa, että sinä sen tekisit.

YRJÖ. Juuri minun! Isä julisti tuomion, ja minä panin sen täytäntöön! Kansan tuomion! Jumalan tuomion!

HANNA. Yhä suuremmassa tuskassa ja katkeruuden vimmassa.

Eihän—eihän isä ollut oikea mies sitä tuomiote julistamaan!

YRJÖ.

Juuri hän oli oikea mies! Kukas sitten, ellei hän!

HANNA.

Hän pyysi armoa, hän pyysi heiltä armoa…

On tarttunut kirjeeseen ja heittänyt sen taas pöydälle.

Vaikeroiden.

Ei hänen,—ei sinun,—ei minun! Voi, mitä minä olen tehnyt!

YRJÖ. On saanut käteensä kirjeen. Lukee.

»Valtakirja…»—hän? … isä! … hän!

Taas kuuluu melua ja askeleita, tartutaan oveen.

POLIISIMESTARIN ÄÄNI. Se on lukossa.—Kantakaa tänne.—Rientäkää toista tietä.—Vartioikaa kaikkia ovia.

YRJÖ. Tuijottaen paperiin, kasvot tuskasta vääntyneinä.

Isä alistui, isä pyysi armoa—heiltä…

Kulkee muutamia kiivaita askelia; vetää salamannopeasti esiin revolverin ja ojentaa aseensa.

HANNA. On iskenyt kiinni hänen käteensä ja estää häntä ampumasta.

Yrjö, mitä sinä aiot? Sinä et saa!

YRJÖ. Yhä suuremmassa epätoivossa.

Isä pyysi armoa…

HANNA. Isä ei pyytänyt armoa … hän pyysi, mutta hän katui sitä heti … hän sovitti sen kuolemallaan.

YRJÖ. Pyrkii irti, mutta ei pääse.

HANNA. Hän ei ollut enää syyntakeinen, hän oli mielipuoli kärsimyksistä ja koti-ikävästä!

YRJÖ. Ei näytä kuulevan eikä välittävän.

En voi seisoa heidän edessään syyttäjänä niinkuin aioin!

Riuhtaisekse irti, sysää äitinsä luotaan, ampuu ja kaatuu pöydän taa.

HANNA. Vaipuu pöytää vasten.

AILI syöksee sisään sisäovesta vasemmalta.

AILI.

Hän teki sen! Hän teki sen! Minä aavistin, että hän tekisi sen!

HANNA. Tehden heikon, torjuvan liikkeen, särkyneesti.

Aili—sinä et tiedä… Ei olisi pitänyt … ei olisi pitänyt…

AILI. Huomaa mitä on tapahtunut ja jää seisomaan keskelle lattiaa liikkumatonna.

Страница 14 из 14

Назад11314Далее

Вам также может понравиться

Страница 1 из 11

Назад1211Далее