Sun, armas kultani, kauvas Vien siivillä laulelon, Pois Gangesvirran maille, Nuo ihmeseutuja on. Siell' ainian kukkii puisto Ja huojuvi kuutamaan; Ja lotoskukka vuottaa Jo lempisiskoaan. Siell' ailakoivat kielot Ja nyökkivät tähdillen; Aniarmaat ruusut kuiskuu Salasatuja tuoksuillen. Gazellit, sievät, viisaat, Siell' ehdon ilakoi; Ja pyhän virran loiske Etäältä illoin soi. Siell' asuntomme olkoon Ja varjomme palmupuu, Siell' onnea, rauhaa sielu Ja autuutta uneksuu.

Vain tuskaan lotoskukan

Vain tuskaan lotoskukan Saa loisto auringon; Pää kallellaan se nuokkuu, Yö sillä mieless' on. Kuu, kukan sulho, yksin Sen vai vellille saa; Se kainot kukkakasvot Vain kuulle paljastaa. Se silloin säihkyy ja hehkuu Päin taivoon korkeaan; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Nyt lemmenvaivojaan.

Tuo, kultani, kätöses rinnallein

Tuo, kultani, kätöses rinnallein — Ja kuule kuin sykkivi sydämein! Siell' ilkeä nikkari asustaa Ja arkkua mullen valmistaa. Yöt, päivät vasara siellä käy. Ei unta se minulle suovan näy. Työ tehkää, nikkari, joutuisaan, Jott' oitis rauhassa nukkua saan.

Vuoret, linnat kuvastuvat

Vuoret, linnat kuvastuvat Rheinin kalvoon päilyvään, Laiva luisuu leikitellen, Päivänpaiste-kehässään. Rauhallisna katsastelen Kultalaineen liikuntaa; Pohjukassa poven tunteet Salaisimmat havahtaa. Tuttavasti tervehdellen Viettää virta korskea; Mut sun tunnen – kaunis kuori, Allas yö ja kuolema. Päällä halu, alla oikut, Kuva olet armahan! Noinpa hänkin päilyy, nuokkuu, Hymyellen vastahan.

Et lemmi, lemmi mua, et

Et lemmi, lemmi mua, et, Ma vähät huolin tuosta; Kun näen kasvos kaunoiset, Niin kaulaas mielin juosta. Sa kammot mua, kammot vain, Suus kuulen lausuvaksi; Tuo tänne se mun suudellain, Niin lohdun saanen, lapsi.

Sydänkäpysen armaan hiuksista

Sydänkäpysen armaan hiuksista Teen kaunihimmat kanzonit. Sydänkäpysen armaan huulista Teen parahimmat terzinit. Sydänkäpysen armaan poskista Teen oivallisimmat stanzit. Oispa käpyselläni sydänkin, Siitä tekisin sivakan sonetin.

Näin unissani miehen lystikkään

Näin unissani miehen lystikkään; Hän hitiöillä otti askeleita; Ol' yllään hienoimpia hepaleita, Mut alla tahra, ryönä järkiään. Hän alta oli kurjin miehiään, Vaan päält' ei ilman arvon-osotteita; Työns' oli urhon töiden reimakkeita; Kuin mahtimies hän toimi tykkänään. "Ja tiedäs, ken se on! Käy katsomaan!" Näin virkkaa uniukko kurillaan, Ja tämän peilikuvan nähdä saammen. Tuo mies käy vihkituoliin: morsian On kultani. He lausuu: "rakastan!" Ja tuhat perkelettä ilkkuu: "amen!"

En kaiho, en, jos sortuis sydänkin

En kaiho, en, jos sortuis sydänkin, Sa, kulta entinen! miks kaihoisin! Jos onkin vaattees helmihohteiset, Yön sydämessäs synkistyttää net. Sen tiedän jo. Ma näin sun unissain, Ja yönkin sydämessäs nähdä sain, Ja käärmeen näin, mi syöpi sydäntäs, Näin, kulta, kuink' on kurja elämäs.

No ompas luikkuja näitä

No ompas luikkuja näitä! Ja rummutkin rämpättää! Tuoll' oman kultani häitä Nuo tanssia rötköttää. Ja soittoa sytee ja syyhtää Niin huilut kuin symbalit; Vaan välillä itkeä nyyhtää Kaikk' hyvät enkelit.

Kun lehmus kukki ja laulut soit

Kun lehmus kukki ja laulut soit, Ja aurinko hymysi herttaisaan; Niin kätesi kaulahan mulle loit, Niin painoit mun rintaas uhkuavaan. Kun lehdet putos ja korppikin huus, Ja aurinko tervehti jurottain; Niin lausui hyyteiset hyvästit suus, Niin lyykähti lyykysi kohteliain.

Nuo sinivuokot silmien

Nuo sinivuokot silmien, Nuo punaruusut poskusten, Nuo valkoliljat kätösten, Ne kukkii ja kukkii vielä vaan, Mut sydän on naatunut kokonaan.

Sinitaivas ja manner on loistossaan

Sinitaivas ja manner on loistossaan, Ja tuulonen henkivi lauheaan, Ja kukkaset nuokkuvat niituillaan, Ja säihkyvät aamuista kastettaan, Ja ihmiset uhkuvat riemujaan — Ja kumminkin hautaan haluaisin, Ett' armahan viereen sijan saisin.

Tuoll' yksin kalliolla

Tuoll' yksin kalliolla On honka pohjolan, Sit' unettaa, ja talvi Sen peittää vaippahan. Se palmust' uneksuupi, Jok' yksin etelään On osununna vuoren Paahteiseen seinämään.

Loi lempensä poika neitoon

Loi lempensä poika neitoon; Tää mieltyvi toisehen; Tuo toinen lempivi toista Ja viepi sen vihillen. Nyt kiusalla neito miehen Nai sen, joka kohtaamaan Vain ensinnä osuvi. Tästä Taas poika on pahoillaan. Tuo kaikki on vanha juttu, Mut aina se uudeksi jää; Ja kelle se sattuu, senpä Sydänkammio sylkähtää.

Sua rakastin, rakastan vieläkin

Sua rakastin, rakastan vieläkin! Ja maa jos kukistuisi, Sen raunioilla sittenkin Mun lempeni lieska uisi.

Kesä-aamuna kirkkahinna

Kesä-aamuna kirkkahinna Ma puistoa käyskelen. Kukat iskevät silmää kuiskuin, Minä käyskelen vaieten. Kukat iskevät silmää kuiskuin, Mua säälien, kenpä ties: "Älä siskoamme paho, Sa surkea, kalvas mies!"

Страница 3 из 6

Назад 1 2 3 4…6 Далее