Taas vuosikausi vaipunut On ijäisyyden virtaan, Ja jälkensä se painanut On myöskin ihmiskuntaan, Sill' aika kaikki muuttelee, Sen varrell' olot vaihtelee. Nyt vuosi uusi aluss' on, Oi, armas Suomen kansa. Se myöskin sulle suokohon Runsaasti lahjojansa; Sen ohell' yhä edisty Ja vartu, kasva, miehisty! Sua maasi kutsuu toimimaan, Siis rohkealla miellä Taas lähtekäämme kulkemaan Kansallisuuden tiellä: Jo enteet käskee toivomaan, Jo rientää varjot poistumaan. Oi, suokoon sulle apunsa Taivahan Jumalamme; Sull' uhratkoon myös voimansa Maalliset johtajamme. Näin onneks kaikki karttukoon, Ja riemu maassa vallitkoon!

—r—r.

IMPI

Ma tiedän immen ihanan, — Ken hänt' ois armahampi! Sen silmäin sini taivahan Sineä kirkkahampi, Ja poski milloin ruusuinen, Taas milloin lumivalkoinen. Ei suurta oo hän sukua, — Perillä syntyi Pohjan. — Ei loistosta myös lukua Hän pidäkään, kosk' ohjan Elolleen taivas antoi näin: "Oo kaino, kasva lemmessäin!" Hän, vaikka vuoroin kylmä on, Vaan yhä voittaa mielet, Ja häntä, kosk' on nuhteeton, Ylistää kaikkein kielet. — Mutt' impi milloin laulelee, Riemusta syömmet sykkäilee. On kosijoita hällä kaks: Lapsuuden tuttu toinen, Vaan tääkin käy jo kalseaks, Ei sovi hälle moinen. Taas toinen: outo, parrakas Ja viekas, julma, juonikas. Sa heihin ällös taivukaan: Heill' uhkaa vain on sulle. Ei konsanaan he johdakaan Sua onnen valkamille. Oi, pysy, impi, puhtaana Ja Pohjan kaunistuksena!

—r—r.

TOIVOTTOMAN KUJERRUS

Tyynny, syömmeni rauhatoin, Tyynny, vaikk' olet toivotoin. Kohtaloosi oo tyytyväinen, Elon myrskyissä kestäväinen. Ollos, raukka, sa pelvotoin, Tyynny, syömmeni rauhatoin. Mitäs tuosta jos itketkin, Verta vainen jos vuodatkin? Kärsimäänhän sa lienet luotu, Ei oo riemuja sulle suotu, Mailma sulle on armotoin: Tyynny kuitenkin, rauhatoin. Lämpimästi jos sykkäilet, Lemmen tulta jos hehkuilet, Murheet mustat sun ennättäisi, Huolta lempikin synnyttäisi, Ollos vainen sa tunteetoin; Tyynny, tyynny, sa rauhatoin. Nurmen alla jos nukkuisit, Sykkimästä jos lakkaisit, Parhain onni se oisi sulle, Yksin viihtymään tuomitulle, Siellä oisit sa huoletoin, Sinne vaivu jo, rauhatoin!

—r—r.

KEN ON AMOR?

(Suomennos Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä runosta)

Ken se on, tuo paha Amor, Koska usein moitittavan Kuulen sekä herjattavan Amor-parkaa pienokaista? — Äiti mulle kerran lausui: "Tyttöseni, valveillasi Ollos vainen; tunteitasi Varo viekkaalt' Amorilta." Siksi aina huudankin: "Amor, Amor, seuraneis, Paha Amor, pysy pois!" Vähät huolin Amorista, Vilpistään ja viekkaudestaan, Hypin, laulan, leikittelen, Päähäni te'en seppelehen, Tuulten tuiverrellessa. Joskus muiskun lehtosessa Aatolle suon, joka lempens' Ijäks' luvannut on mulle. Lasken sitten seppeleeni Kutrillensa kultasille. Enpä huoli Amorista, Aatto omani kun on.

—r—r.

JÄÄHYVÄISLAULU

(Suomennos Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta)

Hyvästi, synnyinseutunen, Sa armas tanhua! Oi, laula, laakson puronen, Jäähyväislaulua! Kun erotaan, Suo, kuulla saan Nyt surusoitelman: Ah, joutuisaan Ma kohta vaan Jätän tään maiseman! Hyvästi, kotilaaksonen Ja isän' majakin! Hyvästi, metsän lehtonen Ja kolkko kangaskin! Viel' humiskaa, — Jo kiiruhtaa Nuor' ystävänne pois. Vieraissa vaan, Pois kotoaan, Häll' tulevaisuus ois.1 Hyvästi, kallis synnyinmaa Ja lasnaoloni! Viimeistä kaipuun kuiskelmaa Suokaatte kuullani. Te, ahoset Ja kukkaset, Oi, vielä tuoksukaa, Ja lintuset, Te pienoset, Lohtua laulakaa! Teill', laakson paadet, kivetkin Hyvästit huokailen. Syömmessäin aina teitäkin Murheella muistelen, Viimeiseni Nyt katseeni Käyn teihin heittämään. Joudunkohan Ma milloinkaan Taas teitä näkemään! Vaan jos ma viivyn luotanne, Eik' mua näykään, Ja josp' ei lemmityisenne Luoksenne riennäkään, Niin lehtosen Sa leppänen Nimeäin kuiskaile, Ja purokin, Sa aaltoihin Kuvaani piirtele! Kun sitte saapuu tänne hän, Lapsuutein kumppani, Mua, nimen kuullen, nähdessään Kuvan hän muistavi Ja miettii näin: "Oil syömmessäin Hän kallis mullekin," Ja nimeäin Viel' äännähtäin Hän mua kaipaakin.

—r—r.

RUNOTTARENI JA MINÄ

18 12/4 83.

Hän astui vitkaan luokseni, Oil loisto silmässään, Ja kielo, lempikukkani, Oil hällä kädessään: "Tän annan sulle merkiksi, Sit' usein katsele; Kun päiväsi käy pitkiksi, Taas mua muistele! Ma tottunut oon kuulemaan Kuohuja koskien; Oon harras ollut laulamaan Tunteita sydämen, Mi sykkii povess' impyen, Ku kaitsee karjoaan Tai salon jäykkäin poikien: Oon halpa tyttö vaan. Min kukkakummut kertoili, Sen lauluks sommitin, Ja lehdot mitä uinaili, Sen sulle selitin. Oon innostunut laulamaan, Kun Suomi soittelee, Mutt' täällä mulle kuiskataan: "Parletz, ma chère, francais!" En täällä viihtyä ma voi, Tääll' outo ollenkin; Tääll' äänet vieraat yhä soi, Pois, pois ma riennänkin Ja siksi luotais luopunen, Mon pauvre adorateur; Näin sinusta nyt erkanen, Hyvästi ja – bonheur!"

—r—r.

Страница 3 из 7

Назад 1 2 3 4…7 Далее